Kathmandusta Pokharaan bussilla.

Meidän piti lähteä Pokharaan vasta viikonloppuna (saavuimme tiistaina), mutta paikallinen juhlapyhä, (koko viikon kestävä) sotki suunnitelmamme, kun mitkään virastot eivät ole auki. Suunitelmissa oli hoitaa Thaimaan viisumit alta pois Kathmandussa heti alkuun, mutta eipäs sittenkään. Joten päätimme lähteä sitten jo torstaina Pokharaan.

IMG_20181018_083300.jpg

Sormet ristissä toivoimme, että bussilipuja löytyisi vielä nopealla varoitusajalla. Kysyimme hostellin respastamme, että voisiko hän jelppiä hommassa. No ei löytynyt enää vapaita paikkoja normaaliin turistibussiin, mutta löytyi deluxe bussiin. Deluxe bussissa oli vessa joka oli iso plussa. (Vessa tosin oli melko saastainen ja pomppivassa bussissa pissalla käyminen vessassa, missä et halua koskettaakkaan itse pönttöä on kieltämättä haastavaa…P.S. Muista oma vessapaperi mukaan!) Hintaero oli 300 nepalin rupiaa, eli noin 2,30 euroa, joten aivan se ja sama. Otimme liput, joiden hinnaksi tuli yhteensä 2000 rupiaa, eli 15 euroa.

Bussilipussa luki bussin lähtevän seitsemältä aamulla. Mutta mistä? Respa työntekijä sanoi meille, että tulkaa ala-aulaan 6.40 aamulla. Olimme paikalla 6.40. Niin oli myös hellyyttävä ehkä 140 cm pitkä nuori mies työntekijä, jonka englanninkielen sanavarasto koostui toteamuksista “It’s okey.” ja “Nevermind.” Jotain hän yritti selittää meille, mutta hän ei osannut englantia emmekä me nepalia. Varttia vaille seitsemän englantia osaava respa työntekijä tuli hostellille ja ilmoitti, että odotamme kahta kiinalaisrouvaa jotka eivät tunnu pääsevän sängystä ylös. Kymmentä vaille seitsemän “It’s okey”- mies heilauttaa kättään meille ja lähtee talsimaan. Sekunnin ajan pohdimme, että pitääkö sitä nyt seurata, kun respa työntekijä hihkaisee: “Yes yes. Go with him. I’m sorry, he’s new!” Hän virnistää ja naurahtaa. Lähdimme siis seuraamaan pientä englantia osaamatonta ystäväämme ja toivoimme päätyvämme oikeaan bussiin, tai bussiin ylipäätänsä.

Kävelimme tien reunaan odottamaan ja sieltähän niitä turistibusseja rupesi valumaan kymmenittäin. Tuli lopulta oma bussimmekin ja pääsimme matkaan. Kohti Pokharaa!

Nepalissa tiet kulkevat mutkitellen pitkin vuoren rinteitä ja pikkukyliä, eivätkä ne ole kovin hyvässä kunnossa. Maisemat olivat hienoja ja matkanteko pomppuista. Matkan pituus on vain noin parisataa kilometriä, mutta teiden kunnon takia matka-ajaksi on arvioitu jotain 6 tunnin ja 10 tunnin väliltä. Meidän matkamme kesti 7,5 tuntia. Matkalla pysähdyttiin kerran puoleksi tunniksi jaloittelemaan ja syömään.

IMG_20181018_121744_524.jpg

7 ja puoli tuntia meni yllättävän helposti. Emme edes oikeastaan tehneet mitään bussissa. Emme lukeneet, kirjoittaneet, datanneet tai pelanneet mitään. Me vain istuimme 7 ja puoli tuntia. Välillä vähän torkuimme, söimme ja juttelimme. Muuten tuijotimme lähinnä ikkunasta ulos ja kunhan istuimme. Vikojen tuntien aikana istumalihakset rupesivat jo vähän kipuilemaan, mutta eikun tyynyä kankun alle.

Jos yövyt Pokharassa suositulla alueella lakeside roadilla phewa laken edustalla, niin voit aivan hyvin kävellä Pokharan bussiasemalta sinne. Matkaa on vain pari kilometriä, ja lähinnä pelkkää suoraa, niin on vaikea eksyäkkään. Kävelimme itse bussiasemalta lakeside roadille syömään ja omaan guest housiimme nimeltään Pushpa guest house. Tällä kertaa meillä on ihan oma huone ja oma kylppärikin. Voimme lämpimästi suositella kyseistä guest housea. Omistaja perhe on aivan ihana; ystävällinen ja todella avulias. Hintaa omalla huoneellamme on noin 9 euroa yötä kohden. Joten eipä hintakaan päätä huimaa. Sängyn patja on hiukan kova, lämmintä vettä tulee satunnaisesti ja illalla tulee hetkittäisiä sähkökatkosia, mutta pieniä vikoja! Sijainti on mahtava; lähellä kaikkea tarpeellista.

Pokhara oli selkeästi heti aivan erilainen paikka kuin Kathmandu. Täällä on paljon rauhallisempaa ja “väljempää”. Odotamme innolla pääsevämme tutkiskelemaan Pokharaa lähipäivinä vähän lisää!