Annapurna circuit - kohti Thorong la passia.

No arvatkaa missä?

No arvatkaa missä?

Niin lähellä, niin lähellä Thorong la passin ylittämistä!

Ennen Thorong la passin ylittämistä voi yöpyä joko Thorung phedissä (4540m) tai High campissa (4925m). Monet suosivat Thorung phediä, koska se on tietty alempana. Me olemme totuttaneet kehomme jo hyvin korkeaan ilmanalaan kiitos Tilicho-järven sivutrekin, joten koemme turvalliseksi nousta High campiin asti yöksi. Siitä on sitä paitsi seuraavana päivänä paljon lyhkäsempi matka Thorong la passiin ja siitä yli seuraavaan kylään.

Päivän nousu tulisi olemaan noin 700m, mikä on paljon päivää kohden. Thorung phediin asti nousu oli helppoa, mutta se hetki kun näit jyrkän mäen mikä vaan jatkui ja jatkui Thorung phedistä kohti High campia, rupesi vähän itkettämään. Nousu oli rankka. Todella rankka. Eikä se tuntunut loppuvan ikinä. Hitaasti mutta varmasti me kumminkin nousimme vuoren rinnettä ylös ja saavuimme aikaisin 11.00 jälkeen High campiin tuskaisina, hikisinä ja hengitys vinkuen.

Maisemat olivat kyllä sellaiset, että tunsi olevansa maailman katolla. High campissa ei kumminkaan ole sen suurempaa puuhaa kuin missään muuallakaan. Joten istuskeltiin jälleen ruokasalissa kuin sillit purkissa toisistamme lämpöä hakien. Monta tuttua naamaa jo ja monta uuttakin. Pienessä kortinpeluu porukassamme oli saksalainen pariskunta, New yorkissa asuva Israelilainen ja soolomatkaileva jenkki. Ilta kului jutellessa kaikkea maan ja taivaan väliltä - lähinnä reissujuttuja jakaessa, korttia pelatessa ja juodessa tuhottomasti teetä. Suihkumahdollisuutta ei jälleen ollut, eikä myöskään toimivaa nettiyhteyttä. Suihkun puute ei sinänsä haittaa, kun kaikki muutkin haisevat ihan yhtä pahalta.

High campissa aamupalaa ruvetaan valmistamaan viiden maissa. Ajattelimme, että jos kaikki nämä ihmiset ovat viideltä aamupalalla, niin kestää ikuisuus saada aamupala ja trekkipolulla on varmasti ruuhka. Joten tilasimme illalla mukaamme folioon käärittynä chapatia (leipää) ja pari keitettyä kananmunaa. Heräsimme 3.45 aamuyöstä mutustamaan kylmää aamupalaamme. 4.30 pääsimme lähtemään otsalamput otsassa vaeltamaan pilkkopimeään. Täysin pimeässä vaeltaminen vuoren rinnettä pitkin on melko karmivaa, mutta yötaivas tähtineen oli lumoava. Lisäksemme tähän aikaan liikenteessä ei ollut kuin muutama muu. Sateli hiljalleen lunta ja ilma oli hyytävä.

Mitä korkeammalle pääsimme, sen hyytävämmäksi ilma muuttui. Tuuli yltyi. Ohjeistuksena on pyrkiä ylittämään Thorong la pass ennen kymmentä aamulla, koska sen jälkeen tuuli vaan voimistuu. Mietin mielessäni, että minkälainen se tuuli on silloin, kun se on nyt näin kamalaa? Välillä piti pysähtyä puhurin osuessa kunnolla ja pyrkiä vain pysymään paikoillaan. Tuulenpuuskat olivat todella voimakkaita. Lämpösistä lapasista huolimatta sormet olivat aivan jäässä. Varpaatkin olivat turrat. Hengittäminen oli todella raskasta ja eteneminen todella hidasta. Olosuhteet olivat kamalat. Suomalaisina olemme tottuneet kylmyyteen, mutta emme ole ikinä kokeneet mitään tälläistä. Kylmyys pureutui luihin ja ytimiin asti. Kiipeäminen kohti Thorong la passia oli niin kamalaa, että meinasi itku tulla.

Hyvin kelpaa sanonta; “huipulla tuulee”. Teetuvalta lähdössä yrittäen suojautua tuulelta.

Hyvin kelpaa sanonta; “huipulla tuulee”. Teetuvalta lähdössä yrittäen suojautua tuulelta.

Hyviä kuvia ei oikein olosuhteiden pakosta saanut, mutta tässä sitä ollaan!

Hyviä kuvia ei oikein olosuhteiden pakosta saanut, mutta tässä sitä ollaan!

Huipulla oli pieni teetupa, jossa joimme isot kupit todella ylikallista teetä, mutta emme välittäneet. Se oli paras kupillinen teetä ikinä. Istuimme teetuvassa sen aikaa, että sormiin palasi taas tunto. Rehellisesti sanottuna minä olin aivan rikki noususta, että kesti jonkun aikaa, että suostuin liikkumaan yhtään mihinkään. Yksi paikallinen opaskin taisi tulla siihen lopputulokseen, että tuo tyttö näyttää erittäin kärsivältä ja hän kietoi takkinsa minun ympärilleni. Samalla paikalliset oppaat kertoivat, että tämä oli paljon kovempi tuuli, kuin mitä pitäisi olla tähän aikaan aamusta. Hekin valittelivat sään kamaluutta. Teetuvasta ulos tullessa tuuli yritti kaataa kumoon ja täytyi huutaa jos halusi sanoa jotain. Nopeasti parit kuvat ja hiton vikkelään alas! On täysin mahdotonta sanoin kuvailla teille, millaista siellä oli. Se oli samaan aikaan upeinta ja yhtä lailla kamalinta mitä olin tehnyt.

Mutta me teimme sen! Ylitimme Thorong la passin! Siis mikä voittajafiilis! 5416 metrin korkeudessa tuli käytyä ja se on korkealla se!

Tämä oli ehdottomasti vaikein fyysinen koettelemus mitä olen ikinä tehnyt. Enkä kyllä haluaisi tehdä ihan heti vastaavaa. Ehkä aika kultaa muistot aikanaan, mutta nyt se on mielessä vielä hyvin kirkkaana. Onnistuimme kuitenkin siinä mitä lähdimmekin tavoittelemaan. Voimme olla ylpeitä.

Nyt ei enää tarvitse muuta kuin lähteä alaspäin. Jatkamme siitä seuraavassa postauksessa..

wrqefa (1 of 1).jpg