Annapurna circuit - kuoppainen alku.

Legendaarinen Annapurna circuit! Trekki on kuulemma upea. Sen voi tehdä aika lailla nopeimmillaan 17 päivässä. Itse arvioimme käyttävämme siihen noin 21-24 päivää. Emme hankkineet opasta tai kantajaa. Kannamme itse kaiken tavaramme ja reitti on niin selkeä, että eksyä emme voi. Olemme lukeneet etukäteen circuitista paljon netistä, ja meillä onkin tulosteena mukana neuvot trekkiä varten sekä tietty kunnon kartta.

 kaksi iloista aloittamassa trekin.

kaksi iloista aloittamassa trekin.

Ensimmäisenä päivänä olimme intoa täynnä. Sää oli lämmin ja maisemat upeat. Eikun jalkaa toisen eteen! Ensimmäisenä päivänä trekkasimme koko päivän Bhulbhulesta Syangen kylään. Alkuun homma tuntui ihan helpolta, mutta loppupäivää kohden rinkka rupesi todella painamaan selässä. Lopetettuamme ensimmäisen trekkipäivämme olimme molemmat todella väsyneitä. Joka lihasta särki. Valittuamme majapaikkamme kävimme suihkussa, söimme ja painuimme suoraan pehkuihin seitsemältä illalla. Emme ole ikinä tehneet mitään vastaavaa, joten kroppamme taisivat kokea pienen shokin. Minä olin ruvennut illan aikana myös aivastelemaan ja kurkkua särki hieman. Hitto, flunssa tästä vielä puuttuikin.

 Tästä se lähtee!

Tästä se lähtee!

Seuraavana aamuna kurkkua särki jo enemmän, mutta muuten oloni tuntui ihan hyvältä, joten lähdimme taas jatkamaan matkaa. Näissä korkeuksissa (noin 1000m) lämpötilat ovat oikein miellyttäviä, ja trekata voi hyvin t-paidassa ja shortseissa. Keskipäivällä aurinko jopa tuntuu polttavalta. Lounaalla minä tunsin oloni todella heikoksi ja kurkkua särki niin paljon, etten halunnut edes puhua. Päätimme jättää päivän vaelluksen lyhkäiseksi ja jatkoimme enää pari tuntia seuraavaan kylään; Chyamcheen (1430m) ja jäimme sinne jo puolen päivän jälkeen. Minä painuin suoraan päikkäreille ja heräsinkin vasta illallisaikaan.

Vuoristossa ei pahemmin apteekkeja ole, joten päädyimme lääkitsemään flunssaani teellä, paikallisella yrttiöljyseoksella ja vodkalla (desinfioimaan kurkkua). Illallisella valikoitiin syömiseksi vielä valkosipulikeittoa, jota paikalliset suosittelevat vuoristotaudin ehkäisyyn. Ehkä se auttaisi myös flunssaan?

IMG_20181023_110129.jpg
ssgtru.jpg
 lounaspaikka upeissa maisemissa.

lounaspaikka upeissa maisemissa.

dbdzgn (1 of 1).jpg

En tiedä mikä näistä itsehoito keinoistamme teki tehtävänsä, vai kaikki yhdessä, mutta seuraavana aamuna olo oli hyvä ja energinen, vaikkakin nuhainen ja tukkoisa edelleen. Kurkkua ei kumminkaan enää särkenyt. Päätimme lähteä jälleen liikenteeseen, mutta etenisimme rauhallisesti.

Tähän mennessä olimme nähneet melko niukasti muita trekkaajia, mutta Daraphanissa (1860m) majatalossamme oli monta muutakin trekkaajaa; oli australialaisia, brittejä, espanjalaisia yms. Jouduimmekin ensimmäistä kertaa kunnolla jonottamaan suihkuun. Jääkylmään suihkuun. Tähän mennessä olimme saaneet lämmintä vettä joka kylässä. Suihkuissa on lämminvesi boilerit, joten kuumaa vettä saa kyllä. Vaan ei tässä guest housessa. Sinänsä onneksi, koska kaikki kävivät hyvin pikaisessa suihkussa, joten suihkujono liikkui nopeasti. Lisäksi olimme yllättyneitä wifi- yhteyksien toimivuudesta. Majatalot ovat vaatimattomia ja illat rupesivat olemaan jo melko viileitä, niin että sisälläkin tuli vedettyä jo takki päälle.

Seuraavana aamuna kömmin niiskuttaen ruokasaliin aamupalalle, jossa makasi penkeillä pitkin pituuttaan aussi mies, hänkin niiskuttaen. Huomatessaan minut hän toivotti huomenet ja kysyi vointiani (flunssaisuus oli silminnähtävää).

“I feel epic. You?”

“Splendid..” Kuuluu nuhainen vastaus.

yrtytyu (1 of 1).jpg

Noh, olo ei ollut kovin eeppinen. Kummallakaan meistä. Eemeli taisi napata flunssan minulta itselleen myös. Pääsimme Chameen (2670m) neljäntenä päivänä todetaksemme, että nyt on pakko levätä kunnolla. Jäimme kahdeksi yöksi parantelemaan nuhaamme sängyn pohjalle teen ja kortin lätkimisen merkeissä. Chamessa tosin onneksemme oli apteekki, josta pääsimme ostamaan flunssalääkettä, strepsilsejä sekä varuilta antibiootteja.

 sisätiloissa on jo melko viileää. iltapalaa omassa sängyssä.

sisätiloissa on jo melko viileää. iltapalaa omassa sängyssä.

Chamesta kerkesimme jatkamaan taas vain seuraavan päivän Upper pisangiin (3300m), jonne jäimme jälleen kahdeksi yöksi. Flunssa ei halunnut hellittää ja Eemelin vatsakin oli alkanut temppuilemaan (ruokamyrkytys ehkä?).

Ensimmäinen vaellusviikko oli takana, ja vähän takkuisesti se alkoikin sairastelun takia. Korkeus ei kumminkaan aiheuttanut meille mitään ongelmia. Flunssa aiheutti. Aamut rupesivat olemaan jo huomattavasti kylmempiä ja öisin ei peiton alta halunnut liikkua edes vessaan. Upper pisangissa tosin maisemat sen kuin paranivat, ja mieli pysyi virkeänä, koska olihan tämä nyt aivan upeaa! Trekkipäivän jälkeen on voittajafiilis!

eweasdz.jpg
sgyncvxv.jpg

Seuraavalla viikolla tähdätään yhä korkeammalle. Toivottavasti parempi vointisena. Jatkoa seuraavassa postauksessa!

astjh (1 of 1).jpg