Irtisanoutuminen, kaiken myyminen ja maailmalle lähteminen? osa 2

Jatkamme edellisen postauksen pohdintojen jälkeen ajatuksiin, kun päätös on tehty.

Jos et ole vielä lukenut edellistä postausta, niin voit lukea sen

postcard.jpg

 

No mitäs sitten kun on todettu ääneen; "Ok! Asia on päätetty. Me lähdemme."?

En osaa täysin sanoa, miltä Eemelistä tuntui, mutta minä kävin pääni sisällä pelon sekaisia tunteita, mutta innostus vei voiton pelosta, enkä ollut pysyä nahoissani. 

Rupesimme heti suunnittelemaan miten mahdollistaisimme kyseisen reissun; paljonko tarvitsisimme rahaa, kauanko täytyy säästää, mitä hankintoja täytyy tehdä, mitä käytännön asioita hoitaa. Lähdimme ottamaan selvää kaikesta ja luomaan budjettia ja säästötavoitetta. Olimme alusta lähtien hyvin päättäväisiä ja systemaattisia. En lähde avaamaan näitä asioita tässä postauksessa sen suuremmin, koska näistä on tulossa ihan omat postauksensa. 

Alkuun laskeskelimme, että lähtisimme kahden vuoden kuluttua siitä hetkestä. Hyvin nopeasti aikataulu lyhentyi vuoteen. Eihän nyt kukaan jaksa kahta vuotta odottaa. Tai me emme ainakaan. Se oli vuoden 2017 heinäkuu, kun päätimme, että vuoden 2018 lokakuussa me häippäsemme. Ja aikataulu on pitänyt. 

Pidimme asian itsellämme alkuun ja suunnittelimme. Vasta kun kaikki näytti olevan hyvällä mallilla ja lähdön olevan 100% varmaa, niin kerroimme lähimmäisillemme ideastamme. Uutisen vastaanotto oli hajanaista, mutta tällä hetkellä kaikki ovat innoissaan puolestamme. 

Olemme joutuneet tehdä muutoksia omaan kulutuskäyttäytymiseemme ja ainakin itselläni on tapahtunut suuri muutos materian tarpeesta. Kun tietää, että joutuu luopumaan lähes kaikesta minkä omistaa, rupeaa huomaamaan kuinka paljon sitä omistaakin - ja todella paljon kaikkea turhaa. Jossain vaiheessa minuun rupesi hiipimään pieni ahdistus kaikesta siitä materiasta ja kuinka haluaisin siitä vain eroon. Tämä saattaa kuulostaa joidenkin mielestä turhalta hippeilyltä, mutta omaisuudesta luopuminen tuntuu minusta vapauttavalta. En tarvitse kaikkea tätä tavaraa ja näitä monia monia vaatekappaleita. Pärjäisin varmasti paljon vähemmälläkin. Ja tulen pärjäämäänkin.

Töistä irtisanoutuminen tuntuu varmasti erilaiselta Eemelin näkökulmasta ja minun näkökulmastani. Eemeli on vaihtanut työpaikkaa useaan otteeseen. Minä olen ollut viimeiset viisi vuotta samassa firmassa. Vietän siellä viisi päivää viikosta joka viikko. Se on tuttu ja turvallinen paikka jossa on tutut työkaverit. Työpaikkani on yksi elämäni vakaimpia asioita, joten tuntuu oudolta ajatella, etten sitten menekään sinne, työskentele totutussa ympäristössä ja näe samojen työkavereiden naamoja joka päivä. Vakituinen kokoaikatyö antaa turvallisuuden tunteen. Tiedät, että rahaa, millä kustannat elämisesi virtaa jatkuvasti. Kun irtisanoudut siitä työstä, etkä ole edes aikeissa hankkia hetkeen seuraavaa tilalle vie pois kaiken sen vakaan turvallisuuden tunteen. 

Senpä takia meillä on säästömme, emmekä ole kovin nirsoja töiden suhteen. Jos ja kun tulee tilanne, että sitä rahaa tarvitaan taas lisää, niin sitten sitä hankitaan mistä sattuu töitä saamaan. Uskon, että töitä kyllä aina riittää töitä haluavalle.

Haluaisitko tehdä saman kuin mekin? No mikset tekisi?

Meiltä on tulossa yksityiskohtaisia postauksia liittyen reissun suunnitteluun, järjestelyyn ja kaikkeen mitä pitää ottaa huomioon. Haluatko tietää mitä pitää ottaa huomioon lähtiessä määrittelemättömän pitkälle reissulle? Jatka siis seuraavien postauksien lukemista!