Hyvästi omaisuus.

34814406_1998073213538924_1263798207066931200_o.jpg

Istun olohuoneen lattialla tyynykasan päällä kirjoittaessani tätä. Lähtöön on enää noin puolitoista kuukautta, ja olemme ruvenneet urakalla luopumaan tavaroistamme. Mukaan lukien sohva. Sohvaa siis tuuraa tämä kasa tyynyjä ja peittoja. Eihän tämä erityisen mukava ole, mutta kelvannee viimeiset viikot.

Tässähän tämä meidän hieno "sohva".

Tässähän tämä meidän hieno "sohva".

Meillä ei ole mitään tuoleja ja ainoita pöytiä on kaksi ikean kämästä sohvapöytää. Makuuhuoneeseen sängyn tilalle on ilmestynyt patja. Isoimmat lipastotkin on jo myyty. Onneksi ei ole enää paljon tavaraa jäljellä, kun ei ole jäljellä oikein mitään missä niitä säilyttäisikään. 

melko tyhjä makuuhuone.

melko tyhjä makuuhuone.

Astioista on alle puolet jäljellä ja samoin vaatteista. Kaikki myytävissä oleva on viety kirpputorille ja muut heitetty roskiin. Asunto rupeaa olemaan jo aika tyhjillään, mutta kun se tapahtuu pikkuhiljaa, niin siihen kerkeää hyvin tottumaan.

okei. on meillä vielä yksi tuoli; hyllynä..

okei. on meillä vielä yksi tuoli; hyllynä..

Emme ole koskaan olleet erityisen innostuneita sisustuksesta, hienoista kalusteista tai ylipäätään kodin laitosta. Olemme hankkineet aina lähinnä tarvittavan. Käytän sanaa "lähinnä", koska välillä teemme todella turhia heräteostoksia, hienona esimerkkinä popcorn-kone. Emme kuitenkaan välitä koriste-esineistä ja kasveja emme onnistu pitämään elossa. Joten kotimme on ollut aina hyvin yksinkertainen, jos ei lasketa keittiötä mukaan. (Keittiö on oma lukunsa, koska kokkina Eemeli innostuu hankkimaan keittiöön sitä sun tätä.) Vaikka olemme mielestämme hankkineet vain lähinnä tarvittavia asioita, niin nyt tuntuu siltä, että omistimme todella paljon kaikkea turhaa.

Saamme paljon ihmettelyä siitä, että eikö ole vaikeaa luopua kaikesta omaisuudesta. Moni kauhistelee, ettei kyllä itse voisi myydä kaikkea pois. 

"Ettehän te sitten omista enää mitään."

Emme niin. Sehän se pointti onkin.

"No mutta ette kai te kaikkia kalusteita myy?"

Miksi emme? Mitä me niillä teemme, kun emme jää tänne käyttämään niitä? Mikään omistamamme kaluste tai tavara ei ollut erityisen arvokas tai korvaamaton. Niillä ei ole tunnearvoa. Ne ovat kalusteita. Aina voi ostaa uusia, jos tulee tarve. Nyt emme tarvitse muuta kuin sen, mitä rinkkaan mahtuu ja muu on aika lailla turhaa. 

Eikö tunnu vaikealta pärjätä vähällä tavaralla?

Juttelimme tästä yhdessä yksi ilta, ja molemmat koimme sen tuntuvan melko helpolta. Olemme aloittaneet tavarasta luopumisen puoli vuotta etukäteen, joten tavaraa on lähtenyt tasaiseen tahtiin. Tosin nämä viimeiset kuukaudet vähän kiihtyvällä tahdilla. Aina kun jotain lähtee, niin pitää vain pärjätä ilman sitä siitä eteenpäin. Sitä mukautuu melko nopeasti.

  • Patja toimii todella hyvin sänkynä. Ei mitään valitettavaa. Hyvin saa nukuttua.

  • Sohvan korvikkeena tyynykasa on todella epämukava, mutta senkin kanssa pystyy elämään.

  • Jos haluan istua, istun lattialla.

  • Pöytää ei syömiseen tarvitse. Tietokoneella työskentelyyn kyllä tarvitsisi, mutta väliaikaisena ratkaisuna tämä onnistuu.

  • Astiat on aina loppu, mutta sitten täytyy vaan tiskata.

  • Vaatteiden valinta on helppoa, kun ei ole paljon vaihtoehtoja.

  • Siivoaminen on nopeampaa ja helpompaa ja on hyvä syy viettää enemmän aikaa kodin ulkopuolella, kun olohuoneen lattialla istuminen ei monesti huvita.

Mukavuuden taso on laskenut kotona huomattavasti, mutta seison vaikka päälläni viimeiset viikot, kunhan pääsen toteuttamaan tätä upeaa matkaa!

On ihmeellistä huomata miten koko ajatusmaailma voi muuttua materian suhteen. Miten voikaan tuntua näin ihanalta ajatus siitä, että laitan tämän rinkan selkääni ja siinä on kaikki omaisuuteni. Se tuntuu hullulta ja vapauttavalta. Emme enää halua omistaa niitä asioita, joilla olemme täyttäneet kotimme. Emme enää halua sitä kotiakaan. Emme juuri nyt halua asua tietyssä paikassa. Haluamme mennä minne huvittaa. Ja silloin koti, kalusteet ja kaikki omistamamme tavarat olisivat vain haittana. 

Okei okei, on pari asiaa jotka menevät vanhempien huomaan säilytykseen;

- Talvitakit. Suomi on kylmä maa, ja saatamme tulla käymään talviaikaan, joten tarvitsemme lämpimän takin sitä varten.

- Eemelin kokkiveitsit. Ne ovat kalliita. 

- Jennan kirjat. Liian vähän arvostetaan hyviä kirjoja. Kirjat ovat ikuisia.

Jaaaaa se oli lyhyt lista. Muut tavarat lähtevät mukaamme. 

Voisitko itse luopua kaikesta omistamastasi tavarasta? Miksi? Miksi et?